Keesihuppari nro2

Kummipoika täyttää tänään 8v. Tuskailin aikaisemmin sitä että ompelenko vai ostanko lahjan.

Tiedustelin pojalta itseltään kumpaa toivoisi ennemmin. Vastaus oli: Ihan sama, päätä sää.

Päätin sitten ommella, koska hitsivie jos poika ei itse nimenomaan toivo ostettua lahjaa niin silloin on kyllä ommeltava, tiedä koska nekin ajat vielä tulee että kummitädin ompelukset ei kelpaa.

Myöhemmin sain vielä oman pojan välityksellä viestiä kaikenmaailman hupparitoiveista. Joten ajattelin tehdä eilisestä keesistä toisen version. (ja eilen oli nähnyt vielä oman pojan keesihupparin ja halunnut samanlaisen! Jippii! Tämä niiiinn osuu ja uppoaa ;) )

Petroolin värinen joustocollege Hanhelista. 

Silmäaukkoja muokkasin erimallisiksi tälläkertaa ja hiukan madalsin vielä tuota maskin osuutta.

Irokeesin rakensin kaksinkertaisista trikoosuikaleista, värit oranssi-turkoosi siksak-oranssi. 

Silitin trikoot kaksinkerroin (koko n. 8cm x 25cm) välissä liimatukikangas, ompelin reunat ja leikoin välistä ylimääräiset "palat" pois. Allaoleva kuva ehkä havainnollistaa paremmin..

 Silmäaukot tein tällä kertaa alavaralla. Kasasin hupun niinkuin normaalisti vuorellinen huppu kasataan ja viimeisenä ompelin simäaukkojen huolittelun.

Tässä kuvaa nurjalta. 

Onhan näissä hommaa noin niinku synttärilahjaksi, vaan kivaa kun voi pojillekin tehdä jotain "erikoisempaa" perussetin sijaan. Näitä tulee varmasti tehtyä vielä monta!

Keesihuppari

Sain huikeen idiksen! Irokeesihuppari!

Sitten siihen idikseen tuli vielä silmänreiät. Pitihän sitä kokeilla.

Ensin aioin tehdä naamiokappaleen huppuun erikseen, mutta päädyinkin jatkamaan vaan hupun kaarta kasvojen eteen. Vähän piti kikkailla että sain kaikki saumat piiloon, mutta siinä se nyt on.

Kangashan on jumpsuiteista jäänyttä Noshin LUOMUjoustista. (superriittoisa kangas kun on niin leveää)

Tuli kiva! Seuraava on jo suunnitteilla..

Kuumeisesti mietin että mikä olisi järkevin(ja oikein) kasausjärjestys huppuun niin että saumat jää piiloon. 

Meinasin kirjoittaa tähän missä järjestyksessä tein nyt, mutta en enää muista itsekään! :D 

Ongelmallisin kohta oli tuo silmänreikien alapuolinen reuna, sitä kun ei millään saa ommeltua oikeat puolet vastakkain, vai saako??!

Nyt ompelin sen viimeisenä ennen hupun kiinnitystä, nurjat puolet vastakkain saumurilla ja sitten pönkkäsin sauman oikealta puolelta nurjalle ja tikkasin ihan reunan läheltä. Onko joku muu keino niin että saumat on piilossa eikä reunassa ole kanttaus? 

Mustaa hupparina+hameena.

Puoli ikuisuutta (todellisuudessa n. 2kuukautta) on tämän hupparin osat läsöttäneet ompsun pöydällä ja odottaneet kasaamista.

Nyt sain senkin tehtyä kun ompeluflow on löytänyt takaisin kotiin. Ainakin hetkeksi. ;)

Hupparin kangas jotain joustocollegen tyyppistä kangasta Eurokankaan palalaarista. Nurjalla niljakasta polyesteria, njak. Käytettävä oli loppupala jottei pääse hyllyyn happanemaan. Nyt sekin on tehty. 

Perhonen leikottu kultahileisestä topista joka on löytynyt kirppikseltä juuri uusiokäyttöä varten. 

Hupun reunaa somistaa polyesteripitsi. 

Kaavaa en enää muista, mutta varmaan joku ottobren koska huppu on noin pieni. 

Huppari näyttäisi olevan mieleinen koska on ollut päällä nyt n. 20min. Jei. 

Neuloshame tytölle ihanasta kolmioneuloksesta jonka hamsteroin kangashamstereista.

Iso kengurutasku johon mahtuu aarteita. Oma kaava. 

Harmi ku en saa tästä nyt sovituskuvaa napattua, tyttären mielestä riittää nyt nämä mannekiinin hommat. ;)

Luomujumppikset

Kirjoittelin taannoin tuulella käyvästä ompelumasiksesta..Mietin myös että siihen varmasti osaltaan vaikuttaa sekin että minuun kolahtavia kankaita ei ihan hirveästi ole nyt markkinoilla. Selkeästi parempaan suuntaan on kyllä menty, mutta aika harva aiheuttaa sellaista "pakko saada" fiilistä. 

Lasten jumpsuititkin on ollut mietinnässä jo piiiiitkään. Vaan se kangas, niiiinpä. Ei oikein mikään ole kolahtanut. Ja kun on se ankeuttaja-fiilis, tuntuu joka kankaan laadusta tai kuosista löytyvän joku ominaisuus joka lyö kapuloita rattaisiin. Liian pieni tai iso kuvio, liian ohut tai paksu, liian tyyris 122-134 koon jumppiksiin...näitähän riittää.

Visioin haluavani kesäjumppikset, sellaiset jotka on ihana vetäistä uinnin jälkeen ylle. Kangas joka imisi iholta lopun kosteuden ja lämmittäisi. Frotee? ok. Mutta ajatus kylmän kalseasta polyesteripinnasta nurjalla sai kyllä niskavillat pystyyn. hrr.

Sitten sain kutsun Noshin kotikutsuille ja kävin netissä tutkailemassa etukäteen kaupan kangasvalikoimaa.

JIPPIII! 

On luomua, on 100%puuvillaa, on kivat selkeät värit ja on molemmille sisaruksille mätsäävät kuosit. 

En sitten malttanut odottaa kutsuille asti, vaan varuiksi tilasin jo kankaat etukäteen. (kotikutsujen tilaukset luvattiin toimittaa 10 vrk kuluessa, ei mulla ole aikaa ku mulla on inspis! ;) )

Piirtelin kaavat omien housu-ja paitakaavojen perusteella. Lisäilin kasvunvaraa joka suuntaan. 

Reilujahan ne on, vaan ei se haittaa. Resorit pinnaa valuvat hihat ja lahkeet kiinni. (resorit kankaiden kanssa samaa sävyä, plussaa!) 

Kankaat on just niin ihania kuin visioinkin. Pehmeitä! Sopivan paksuja! Täyteläisiä! Eikä ne menneet esipesussa miksikään! 

Jippii! Tällaisia lisää!!

Olisi aika ihkua jos tätä 100%puuvilla joustista saisi myös ohuempana. 

Noshin kotikutsuilla bongasin valmishaalareista tällaisen vetoketjusuojan (mikä lie oikea nimi) ja tein sellaiset molempiin. Uskoakseni mukavempi pitää haalaria vaikka alla ei muuta vaatetta olisikaan. 

Ja pitihän mun tilata kutsuiltakin paria kangasta. 

Ne pitäisi olla jo postin matkassa, en malta oottaa! ;)

Pakkotyöllä tehdyt kesäpaidat

Oon kärsinyt jo tovin vaihtelevan laatuisesta ompelumasiksesta.. Tosi tuulella käyvästä sellaisesta.

Välillä inspis on katossa ja sakset rouskuu, nuppineulan lentelee kun berninat päästelee sata lasissa. Mietin tällöin kuinka ihanaa on se että osaa tehdä, ei löydy vastaavaa kaupasta ei. Ei ole käytetty lapsityövoimaa vaatteiden teossa. Hymyssä suin surruuttelen ja unohdan kaiken ympärilläolevan. (kotityöt ja kevätauringon paljastamat pölyt..)

Välillä ei jaksa edes katsoa kankaita. Ahdistaa ajatuskin siitä että pitäisi vääntäytyä ompelukoneille. Kaivaa kaavoja, miettiä mitoitusta. Valita värejä. Ja kauhea, vaihtaa lankoja saumuriin!! Buuuhh.

Silloin sitä miettii kuinka kallis tämä ompeluharrastus on, kuinka paljon yhden vaatteen tekemiseen menee aikaa, kuinka iso se harmi on jos joku vaate ei istukaan niinkuin suunnittelee, tai kuinka se tympäsee kun ison vaivannäön jälkeen katselet lopputulosta tyytyväisenä ja seuraavana päivänä paita löytyy rytystä lastenhuoneen lattialta täynnä rasvatahroja ja munamies-esityksen jälkeen on edellispäivän onnistuneet peittariompeleet helmassakin enää muisto vain..

Tällaisien tuntemuksien keskellä painiskelen nykyään. Välillä annan itselleni armoisasti aikaa, lupaan että ompelen heti kun tuntuu siltä. Välillä pakotan itseni. Otan ensimmäisen kankaan mikä hyllystä osuu käsiin, mietin minkälaisia vaatteita lapset tarvii ja otan kaavat esille (jotku vaan, ihan sama!) ja OMPELEN.

Nämä paidat on tuotettu omalla, vapaavalintaisella pakkotyöllä.

Kangas on Eurokankaan palalaarista bongattua ohutta, pehmeää trikoota. Väri on aika jännä..vaalea myrkynvihreä? Tykkään väristä tosi paljon. 

Paidoistakin tuli kivat! Tytön rusetti paidan pohjalla taisi olla Hoops-kaava koko 122 cm. Pojan paidan kaava saattoi olla oma, koko 134cm.

Pakkotyön jälkeen tuntuu hyvältä. Tein sen, ompelin! Ja ihan onnistuneet tuotokset tuli. 

Näiden jälkeen olenkin surruutellut ihan iloisena taas pari päivää. :) 

Kukka-kassi

Taas on synttärihulinaa lähipiirissä. Kummityttö täyttää 1-v. <3

Tytön äiti toivoi lahjaksi välikausi pipoa, sen ompelin tietysti ilomielin. Lisäksi surautin tällaisen kassin.

Pallokangas Hanhelin palalaarista, sisus vaaleanpunaista enstexiä. 

Takana taskuja pienille aarteille ja etunimen ensimmäinen kirjain kimaltavasta silityskalvosta. 

Kassin kokoa vähän arvoin..halusin sen kokoisen että pieni neito pystyisi sitä itsekin jo kantamaan, mutta niin ison että se kestäisi käytössä vielä monta vuotta. Uskoisin koon olevan aika hyvä. Pitsiruusu on kieputettu n. 5cm leveästä pitsinauhasta. 

Ensi viikolla olisi seuraavan kummilapsen synttärit (poika, 8v)..saapa nähdä joko kummitäti luovuttaa ompeluslahjoista ja ryntää kaupan hyllyille. 

Huomioikaa Karri-koira!

Meillä asustaa tosiaan myös tällainen karvainen perheenjäsen.

Karri. Tämä tyyppi on portugalinvesikoira, ikää 8kk. 

Koiralla oli tarve huomioliiville, joten sellaista aloin väsäämään. 

Ensin mittailin koiraa..selänpituutta, vatsan- ja kaulanympärystä. Mietin hyvää mallia liiville ja sommittelin. Leikkelin Neonkeltaisesta entstexistä liivinpohjaa jota muokkailin vielä koiran päällä.

Karvakaveri oli toooosi innokas sovittelutyössä. Just kun sai tyypin seisomaan kuului äänekäs rojahdus ja kappas taas ollaan pitkin pituutta. Helppoa heinää siis. 

Muutamaksi päiväksi jäi liivi odottelemaan hihnoja ja viimeistelyä. Tässä ajassa ehdittiin kuitenkin leikata karva lyhyeksi takkujen ehkäisyksi. (ihanat plussakelit!) 

Piti vielä vähän muokkailla liiviä istuvammaksi. Lapojen(?) tienoille tein pienet muotolaskokset. 

Liivistä tuli hyvän mallinen mielestäni. Käytännössä kyllä kaksivöinen liivi toimisi paremmin..tai mahavyö pitäisi olla selvästi taempana. Nyt liivi pääsee liikkumaan vähän liikaa. 

Mutta hei, komiat hirviöheijastimet kompensoi kyllä vähän kökköjä käyttöominaisuuksia. ;) 

Paranneltu liivi on jo työnalla. Siitä tulee miehen toiveesta myös vähän pidempi ja siinä on nyt kokeilunvuoksi kaksi mahavyötä. Laitan siitäkin kuvaa kunhan mies saa leikattua siihen haluamansa heijastinkuvat!

(heijastavaa silityskalvoa olen tilannut Pikku piltistä)

Furby kassia lahjaksi

Kevät on meidän lähipiirissä synttäreiden aikaa. Niitä on paljon! Nyt kun lapset ovat jo vähän isompia, on myös kaverisynttäreille sadellut kutsuja.

Tällä viikolla juhlittiin lasten serkkua, joka sai lahjaksi kassin.

Poika sai joulupukilta Furbyn joka on kuulemma ollut tosi tykätty, siitäpä nappasin idean kuvaan. Vähän piti taas kuukkelia vaivata ennenkuin uskalsin ompelukoneen ääreen. 

Vähän harmi kun kassin ihana raitakuosi ei pääse oikein oikeuksiinsa taskujen takaa, mutta taskuja pitää kassissa silti olla ja raitakangas (Haukiputaan kankaasta ale-päiviltä ostettu puuvilla-pellavakangas) oli ainoa vihreäsävyinen kangas josta tykkäsin. 

Nimen silitin taskuun silityskalvolla. 

Takana taskuja pikkujutuille. 

Kassin vuoritin enstexillä, joten se sopii moneen käyttöön. Luistinkassiksi, uimakamppeille, kirjastoon, päiväkotiin..

Ostin alepäiviltä myös toista puuvilla-pellavaa josta haaveilen surauttavani itselleni kesäkassin.